maanantai 30. marraskuuta 2015

SADANNEN PÄIVÄN FIILIKSET

Mä kirjotin tän postauksen jo yli kuukausi sitten mutta se jäi julkaisematta ja lopulta unohtui kokonaan. Nyt mä kuitenkin päätin kaivaa sen luonnoksista näin sadannen päivän kunniaksi koska haluan teidänkin tietävän miten paljon vaihtovuosi antaa, niin hyvässä kuin pahassa. Pahalla tarkoitan niitä huonojakin päiviä, jotka kuuluu jokaisen vaihtarin vuoteen. Mä en tahdo antaa täällä pelkkää ruusuista kuvaa vaihtovuodesta, sillä sitä se ei ole, vaikka helposti sellaisen kuvan vaihtareiden blogeista ja instagrameista saa.

Mä olen ollut poissa Suomesta nyt vähän yli kolme kuukautta ja mulla on siis vielä noin puoli vuotta jäljellä tätä jenkkielämää. No mitkä on mun fiilikset tällä hetkellä? Näin kolmen kuukauden jälkeen elämä täällä on ihan tavallista arkea ylä-ja alamäkineen, toisella puolella maailmaa vaan. Kuitenkin oon ehdottomasti enemmän kuin tyytyväinen että päätin lähteä vaihtoon. Oon saanut kokea ja nähdä aivan valtavasti asioita näiden sadan päivän aikana ja voin jo nyt sanoa, että olisin menettänyt paljon jos en olis lähtenyt toteuttamaan mun unelmaa. Mä olen niin kiitollinen että mun perhe on tehnyt tän mulle mahdolliseksi!

Mä hyvästelin kaikki rakkaimmat ihmiset ja muutin asumaan vieraiden ihmisten keskelle. Mä olen panikoinut englannin puhumista, lentänyt yksin ensimmäistä kertaa elämässä, nähnyt New Yorkia, Idahoa ja Washingtonia, tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin, opetellut elämään uuden perheen ja siskon kanssa, maistellut mitä erilaisimpia ruokia ja myös ikävöinyt suomiruokaa, veneillyt ja kokeillut wakeboardingia ensimmäistä kertaa, ottanut miljoona kuvaa upeista maisemista, jakanut kokemuksia muiden vaihtareiden kanssa, kokenut oikeaa High School elämää, metsästänyt homecoming mekkoa, ollut miljoonissa jenkkifutis peleissä, käynyt kampaajalla ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen värjäämässä hiukset, pukeutunut homecoming-viikolla mitä erilaisimpiin asuihin, kokenut homecoming-tanssit, käynyt elämän ensimmäisesssä sunnuntaikirkossa, hämmentynyt jenkkien oudoista tavoista, kokeillut golfia, jousiammuntaa, laitesukellusta ja oikealla aseella ampumista, viettänyt vaihtari-iltoja, järjestänyt halloween-bileet hostsiskon kanssa, ollut trick-or-treat kierroksella, varannut matkan helmikuuksi Havaijille, mennyt ihka oikealla koulubussilla kotiin, kokenut kiitospäivän, shoppaillut black fridayna, opettanut suomalaisia sanoja ja saanut mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä Suomeen liittyen. Ennen kaikkea mä olen ollut ylepä itsestäni. Jos mä en olisi lähtenyt vaihtoon, en olisi todennäköisesti ikinä kokenut suurinta osaa näistä asioista.
Vaikka vaihtovuosi on täynnä uusia asioita ja upeita kokemuksia, se on samalla myös todella rankka.  Mä olin kuullut ja lukenut paljon kulttuurishokista ja koti-ikävästä ennen tänne tuloa, ja ihmettelin miksen oikeastaan ikävöinyt suomea ekojen viikkojen aikana. Sitten se iski. Tasan neljän viikon jälkeen skypetin Suomeen ensimmäisen kerran ja sen puhelun jälkeen mun olo oli kamala. Sen jälkeen mulla on ollut aina silloin tällöin vähän pienempää ja suurempaa ikävää Suomeen. Mulle henkilökohtaisesti rankinta täällä on ollut se, etten pysty aina ilmaisemaan itseäni kunnolla. Mun englanti ei ollut kovin hyvällä pohjalla tänne tullessa joten puhuminen ja porukkaan mukaan pääseminen on ollut välillä todella vaikeaa. Oon huomannut täällä miten paljon äidinkieli mulle oikeasti merkitsee. Vaikka tuun varmasti lähtemään joskus uudestaan maailmalle tämän vuoden jälkeen vähän pidemmäksi aikaa, tiedän että tuun palaamaan kuitenkin aina takaisin Suomeen. Oon ymmärtänyt että mun koti on siellä missä mun läheiset on, siellä missä mua ei pidetä erilaisena, siellä missä voin käyttää omaa äidinkieltä. Monia asioita oppii arvostamaan yleensä vasta kun ne menettää, ja taas se on tullut huomattua.Mä en voi sanoin kuvailla miten vaikeaa oli jättää kaikki rakkaat ihmiset Suomeen ja lähteä yksin maailmalle. Se ei ollut helppoa. Vaihtovuosi ei oo helppo. Nyt mä ymmärrän miks vaihtarit sanoo ettei sitä voi ymmärtää ennen kuin sen itse kokee. Mä tiedän, että tuun päästämään vielä miljoona kyyneltä ennen kotiinpaluuta, mutta mä myös tiedän, että kaikki on sen arvoista. Mä tykkään haasteista enkä edes haluais tän olevan liian helppoa. Myös mun arvostus Suomea kohtaan on noussut täällä ihan uusiin sfääreihin ja voin todellakin sanoa että oon onnellinen suomalainen. Muistakaa tekin olla! Vaihto on jo näin lyhyessä ajassa kasvattanut mua niin paljon, että en malta odottaa tietää miten paljon mun ajatusmaailma on muuttunut kun kesäkuussa palaan Suomeen. Vaikka tällä hetkellä tuntuu että lähtöön on vielä pitkä aika, tiedän että oon ihan pian halaamassa perhettä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tää ajatus auttaa mua tsemppaamaan läpi kaikkien huonojen hetkien, sillä mä tuun loppujen lopuksi olemaan täällä vain murto-osan mun elämästä ja mä haluan nauttia siitä!
Vaihtoa odottaessa mä luin paljon entisten vaihtareiden blogeja. Musta on hienoa huomata että koen samoja asioita mitä oon kuullut muilta vaihtareilta ja ymmärrän asioita oikeasti, en vain luule ymmärtäväni niin kuin ennen. Nyt mä tiedän, että sillä minne päin Jenkkejä vaihtoon tuut menemään ei oo suurta merkitystä, vaan niillä ihmisillä sun ympärillä on. Ne ihmiset siellä kohdemaassa tekee sun vuodesta upean. Mulla on käynyt aivan mahtava tuuri hostperheen suhteen. Nää on ottanut mut ihanasti osaksi heidän perhettään, vienyt mua upeisiin paikkoihin ja näyttänyt mulle uusia asioita. Mä olen tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin koulussa ja saanut paljon uusia kavereita ja jopa ystäviä. Oon niin kiitollinen että vanhemmat Suomessa on antaneet mulle mahdollisuuden kokea tän vuoden ulkomailla ja mä tiedän jo nyt, että täältä lähtö tulee olemaan todella vaikeaa. Nyt mä aijon kuitenkin nauttia tästä puolesta vuodesta mitä mulla on vielä jäljellä!

tiistai 24. marraskuuta 2015

KOLMAS KUUKAUSI



Tekemässä joka viikkoiseen tapaan "signs" kun futiskausi oli vielä käynnissä / Viimeinen jenkkifutis -peli oli huikea! Meidän troijansit voitti ja fiilis oli katossa. Seuraavaksi alkaa korispeleissä kiertely joissa tunnelma on paikallisten mukaan vielä parempi. Can't wait! / Ensimmäinen babyshower. Täällä odottavalle äidille järkätään juhlat ennen vauvan syntymää ja paikalle saapuu siis vain naisia ja lapsia. Mun mielestä tosi kiva idea ja olis kiva jos Suomessakin tehtäisiin näin / Jenkeillä menee tunnetusti juhlapäivät aina vähän överiksi ja vihdoin se on tullut ominkin silmin nähtyä 

 Lokakuun lopussa oltiin Scarywood -huvipusitossa meidän koulun International Clubin kanssa. Inernational club on siis meille vaihtareille perustettu ryhmä ja tehdään kerran kuukaudessa aina jotakin yhdessä ja kuka tahansa koululainen voi liittyä mukaan jos kiinnostaa.  Tuo huvipuisto on kesällä ihan normaali mutta halloweenin aikaan se muutetaan pelottavaksi. Ovet aukeaa vasta pimeän aikaan ja näyttelijöitä kävelee ympäriinsä ihmisiä pelottelemassa. Oli tosi kiva kokemus ja pääsi taas tutustumaan pariin uuteen koululaiseen.

Maria on ehdottomasti mun parhaimmista kavereista täällä. Jenkeistä on ollut yllättävän vaikea saada parempia kavereita mutta vaihtareihin on ollut sitäkin helpompi tutustua. Halloweenina menin Marian hostperheen kanssa trick or treat -kierrokselle ja karkkia tuli kyllä ihan kiitettävästi. Loppuilta hengailtiin Marialla syöden meidän saaliita ja katsoen Scream -leffaa. Vähän erilainen halloween aikaisempiin vuosiin verrattuna mutta mulla oli kuitenkin tosi kivaa! 

Saatiin vielä lokakuun lopullakin nauttia niin lämpimistä ilmoista, että voitiin ajaa kavereiden kanssa kattoikkuna auki. Suomessahan tällänen ei tulis kuuloonkaan / Täällä on Old European niminen ravintola missä tarjoillaan kaikkia eurooppalaisia ruokia. Suosittelin kavereita kokeilemaan Swedish Crepes (eli lättyjä) ja nyt ollaan parikin kertaa suunnattu sinne uusiksi. He totesivat lättyjen olevan jopa amerikkalaisia pannukakkuja parempia / Oltiin kokeilemassa perhokalastusta lifetimesports ryhmän kanssa. Oli paljon vaikeampaa miltä näytti mutta kokemus tuokin / Selfie

Mä pääsin ampumaan ekaa kertaa ihan oikealla pyssyllä! / Naurettiin kavereiden kanssa kun mun ampuessa 5/10 ammuksista osui paperiin ja nekin ihan ympäri paperia ja kaverit olivat saaneet kaikki ammukset keskelle paperia.. heh ei ihan mun juttu / Oon käynyt täällä keilaamassa enemmän mitä oon ikinä mun lyhyen suomielämän aikana käynyt / Nautin mun ensimmäisen Starbucks juoman vasta melkein kolmen kuukauden jälkeen. Monet varmaan luulee että Starbucks on kovassa suosiossa jenkkien keskuudessa mutta ei, täällä missä mä asun suurin osa nuorista ei kyllä hirveesti kahviloissa istuskele vaan coffeestandit on se juttu. Kahviloissa käyvät ovat "hipstereitä" ja mäkin olen saanut hostsiskolta kuulla että olen hipsteri erilaisen tyylin takia, Suomessa ei kyllä kukaan mua siksi luokittelis hahah
Marian hostperhe pyysi mua heidän kanssaan kattomaan Disney on ice -luisteluesitystä ja tietenkin mä menin. Teemana oli tänä vuonna Frozen jota en ollut ikinä ennen nähnyt, joten päivää ennen katsottiin se Marian kanssa heillä ja voisin melkein sanoa että se on mun lempi Disney -leffa! / Nää on näitä ihania rentoutumishetkiä rankan päivän jälkeen / Ollaan Marian kanssa ahkerasti tyhjennetty mun Suomikarkkivarastoa ja se on pienentynyt kyllä huolestuttavan paljon. Ainakin hyvä tietää että suomikarkit maistuu ulkomaalaisillekin / Pari viikkoa sitten vietettiin isänpäivää Suomessa ja sillon olisin kovasti kyllä toivonut että pääsisin itsekkin halaamaan omaa isää. Onneksi mä puolen vuoden päästä pääsen :)
Näillä on koulussa Apple koneita, tietenkin kun Jenkeissä ollaan. Ne ovat olleet ahkerassa käytössä Personal Finance tunnilla, pelataan nimittäin pari kertaa viikossa Fantasy Football mutta mulla se menee enemmän blogeja selaillen / Oon alkanut käymään joka maanantai kavereiden kanssa Coeur d'Alenessa sijaitsevassa kahvilassa, jossa järjestetään siis maanantaisin Open Mic. Löytyy laulajia ihan laidasta laitaan, jotkut jopa yllättävän hyviä / Yks päivä kävin kattomassa kaverin uutta koiraa. Miksei koirat voi pysyy aina pentuina? / Yks ilta hostperhe yllätti kiinalaisella ruualla joka oli ihanaa vaihtelua hamppareihin ja pizzoihin 

Tän kokosia pehmiksiä myydään Super onessa yhdellä dollarilla eli alle eurolla. Tosta puolikkaan kokoisen saat vain 25 sentillä. En valita / Tein mun ensimmäisen signsin koulun koripallopeliin! Nuoret jää ihan vapaaehtoisesti koulun jälkeen tekemään näitä / Pidettiin meidän lunch tabelin kanssa friendsgiving. Mä sain tehtäväkseni tuoda jotain Suomalaista ja koska en ehtinyt leipoa edellisenä iltana mitään niin päädyin tuomaan Geisha suklaata. Kaikki halusivat maistaa ja kertoivat kavereilleenkin kuinka hyvää suomalainen suklaa on eli kuten arvata saattaa koko paketti meni tyhjäksi koulupäivän aikana / Viime perjantaina meillä oli taas International club meeting ja tällä kertaa mentiin Fu-Ki nimiseen japanilaiseen ravintolaan jossa siis kokit kokkasivat ruuan meidän edessä. Ruuan jälkeen suunnattiin kavereiden kanssa koululle katsomaan oppilaiden järjestämää Impro-showta 

Pääsin pitkästä aikaa luistelemaan ja näyttämään jenkeille mun upeita luistelutaitoja. Suomessa mä omaan ihan tavalliset koulun liikunatunneilla opitut taidot mutta täällä kaikki ihmettelivät miten voin olla niin hyvä että osaan luistella takaperin kun muut juuri ja juuri pysyvät pystyssä. Kaikki olivat myös aivan ihmeissään kun kerroin että omistan luistimet. Ainakin jotain hyötyä niistä kamalista ylä-asteen liikuntatunneista / Viime lauantaina suunnattiin Sandpointiin joka on noin tunnin matkan päässä oleva kylä. Siellä on todella hyvä laskettelukeskus minne oonkin suuntaamassa tammikuussa Ski Clubin kanssa. Käytiin syömässä lounasta tuossa kahvilassa joka oli ihan kuin kaikista 
jenkkileffoista! Mulla oli kamera mukana joten lisää kuvia tulossa tolta reissulta / Nyt kun halloween on ohi niin jouluvaloja on alkanut näkymään kaikkialla. Mä olin ihan suu ammollaan kun näin ton talon, se on paaaljon upeampi mitä kuva antaa ymmärtää

lauantai 14. marraskuuta 2015

HELPPO & NOPEA HERKKURESEPTI


Leivottiin hostsiskon kanssa herkut hänen Halloween -juhliin ja mä pääsin maistamaan taas uusia jenkkiruokia. Rakastuin täysin ennen mulle tuntemattomiin Oreo-palloihin ja päätinkin jakaa teille tämän maailman helpoimman reseptin. Oreot on suomessa kalliimpia (en oo edes varma saako niitä kaupoista?), mutta ne voisi korvata vaikka dominoilla tai Lidlin Neo -kekseillä. Näiden tekemiseen ei myöskään paljoa aikaa tarvitse, joten tässä on just sopiva herkku juhliin jos haluaa jotain nopeaa mutta normaalista poikkeavaa!

Sekoita murskatut oreot ja tuorejuusto keskenään
Pyörittele seoksesta haluamasi kokoisia palloja 
Pakasta 10 minuuttia
Sulata suklaalevyt, jonka jälkeen pyörittele pakastettuja palloja suklaassa 
Lopuksi laita valmiit oreopallot jääkaappiin tunnin ajaksi 

Pallojen pyörittelyyn suklaassa kannattaa käyttää apuna lusikkaa ja hammastikkuja, jotka voi halutessaan ottaa pois suklaan jähmetyttyä. Me päätettiin kuitenkin jättää ne koska meistä näitä oli huomatttavasti kivempi napostella tikun kanssa. Tällä ohjeella tulee muuten oikein kunnon määrä näitä, tehtiin kaksi satsia ja syötiin vielä viikonkin jälkeen ylijäämiä!