sunnuntai 30. elokuuta 2015

SOFT LANDING CAMP

Moikka kaikille täältä rapakon toiselta puolelta! Mulla lähti viimeviikon lauantaiaamuna lento Helsingistä kohti New Yorkissa olevaa Soft landing campia ja siellä tuli vietettyä ensimmäiset viisi päivää. Keskiviikkona saavuin Idahoon mun hostperheen luo ja oon kyllä niin onnellinen ja tyytyväinen. Mulla ei oo mitään huonoa sanottavaa tästä pereheestä, he ovat ottaneet mut todella hyvin vastaan! Aijon kertoa myöhemmin lisää siitä miten mulla on mennyt täällä perheessä ja Post fallsissa, mutta nyt keskitytään New Yorkiin!

Eli mun vaihtovuosi alkoi New Yorkissa pidettävällä Soft landing campilla, jota en ite omalla kohdalla kutsuisi kuitenkaan "pehmeäksi laskeutumiseksi". Leiri New Yorkissa muiden vaihtareiden kanssa kuullostaa kivalta (ja myös on kivaa!!), mutta musta tuntuu että mulle olisi ollut paljon helpompaa lentää suoraa perheeseen ilman mitään leirejä. Suurin syy tähän on varmaan se, että mun enlgannin puhuminen on niin järkyttävän huonoa, että tunsin mun olon epämukavaksi kaikkien muiden hyvää englantia puhuvien pohjoismaalaisten vaihtareiden keskellä (siis oikeesti, kaikki oli ihan älyttömän hyviä mun rinnalla!). Mun oli tosi vaikeeta saada juttua aikaseks kenenkään kanssa enlganniksi ja musta vähän tuntui että jään ulkopuolelle jutuista kun en puhu englantia niinkuin kaikki muut. Ton leirin jälkeen mun oli siis tietenkin ihan älyttömän vaikeaa ja jännittävää lähteä hostperheeseen, koska mulla oli vain huonoja kokemuksia englannin puhumisesta. Nyt pari päivää täällä oltuani voin sanoa, että ihan turhaa mä jännitin! Ketään ei kiinnosta täällä vaikka en puhukkaan täydellistä englantia, vaan he pitää mun puhumista vain söpönä:'D Mä en siis ota enää paineita puhumisesta ja teen virheitä ihan rohkeasti, kyllä mä opin tän kielen vielä kunnolla!

Mä lähdin siis lauantaina 22.8 kohti New Yorkia kuuden muun suomalaisen vaihtarin kanssa. Viimeiset päivät Suomessa olivat olleet mulle tosi rankkoja kymmenien hyvästelyjen ja onnentoivotusten takia ja lähtöpäivänä mun oli hyvästeltävä vielä perhe.  Muistan sen kauhean ahdistuksen tunteen mikä mulla sinä lauantaiaamuna oli, luojan kiitos oon onnellinen että se on nyt ohi. Hyvästelyt on siis ollut tähän mennessä se vaihtovuoden rankin osuus mulle (oon tosiaan ollu täällä jopa vähän yli viikon:'D) ja odotan kauhulla lähtöä takaisin Suomeen, koska tiedän jo nyt että se tulee olemaan tosi rankkaa. Toisaalta mä olin ollut aivan varma että itkisin koko lentomatkan New Yorkiin, mutta turvatarkastuksen jälkeen mä tirautin enäää muutamat kyyneleet ja se oli siinä. Musta tuntuu että muut samassa tilanteessa olevat vaihtarit helpottivat lähtöä huomattavasti, koska en joutunut olemaan missään tilanteessa yksin!

DSC_0628 kopioDSC_0624-PalautettuDSC_0660-Palautettu DSC_0626-PalautettuDSC_0637 kopioDSC_0640-PalautettuDSC_0647-PalautettuDSC_0654-Palautettu

Ensimmäisenä leiripäivänä saavuttiin hotellille Newarkiin kello 12 aikaan paikallista aikaa, mutta päivä kului kuitenkin vain hotelliin ja muihin vaihtareihin tutustuen. Toisena päivänä tapahtuikin sitten enemmän; vietettiin päivä kiertoajelun parissa Manhattanilla. Nähtiin mm. Carrie Bradshawin ja frendien talot, Grand Central Terminal, Time square ja Central Park. Kierotajelun jälkeen saatiin aikaa Time Squarella kiertelyyn ja me päätettiin suomalaisten tyttöjen kanssa viettää se aika shoppailen (oliks tää mikään yllätys:'D). Mä olin nähnyt suurimman osan päivän nähtävyyksistä jo viime jouluna, mutta oli kuitenkin kivaa nähdä ne uudestaan. New Yorkiin ei vaan voi kyllästyä!

Kolmantena päivänä oli tiedossa taas lisää kiertoajelua. Tällä kertaa nähtiin vähän eri paikkoja: Little Italy, China Town, Brooklyn Bridge, Satue of Liberty, WTC memorial sekä paljon muuta! Illalla saatiin taas vähän aikaa shoppailuun. Mä tykkäsin itse tästä päivästä eniten, ehkä koska nähtävyydet eivät olleet mulle niin tuttuja ja muutenkin olin tutustunut muihin vaihtareihin jo paremmin.

DSC_0664-PalautettuDSC_0670-PalautettuDSC_0687-PalautettuDSC_0694-PalautettuDSC_0701-PalautettuDSC_0704 kopioDSC_0709-PalautettuDSC_0707-Palautettu

Viimeinen kokonainen päivä vietettiin ensiksi Central Parkissa piknikillä ja sen jälkeen bussi starttasi kohti Jersey Gardens outlettia, missä mä olin myös käynyt jo viime jouluna shoppailemassa. Mä suosittelen kaikkia New Yorkiin suuntaavia käymään tuolla, siellä on monien eri merkkiliikkeiden outletteja eli voit ostaa merkivaatteita naurettavaan hintaan! Mun osalta tää päivä meni vähän kuuseen, sillä mulla nousi kuume kesken shoppailun ja olo oli kauhea. Mutta positiivisesti ajatellen: ainakin rahaa säästyi :'D

Keskiviikkona mun oli herättävä jo aikaisin, sillä mulla lähti kone kohti Seattlea kello 9.30. Mun kanssa samalla lennolla tuli onneksi kaksi muutakin vaihtaria, joten mun ei tarvinnut seikkailla yksin New Yorkin lentokentällä. Seattleen saavuttua mä jäin kuitenkin omilleni ja lähtöportin vaihtumisesta, lennon myöhästymisestä ja panikoinnista huolimatta pääsin turvallisesti oikealle lennolle. Mua jännitti ihan älyttömästi tavata hostperhe ja se tunne kun kone laskeutui Spokaneen oli jotain niin uskomatononta. Oli outoa ajatella, että pian mä näen mun perheen ja hostsiskon kenen kanssa olin ollut yhteydessä jo viimeiset viisi kuukautta! Nyt viisi päivää täällä oltuani voin sanoa että en olisi ikinä osannut toivoa näin ihanaa hostperhettä, eli mulla menee täällä paremmin kuin hyvin!

tiistai 18. elokuuta 2015

YLLÄTYS!



Mun oli tarkoitus viettää viime perjantai Siirin kanssa, mutta tytöt olivatkin järjestäneet mulle ihanat yllätysläksiäiset! He olivat pystyttäneet piknikin Puolalanpuistoon ja tarjoiluna oli skumppaa, pizzaaa, suklaaleivoksia, mun lempikarkkeja sekä kaikkea muuta hyvää. Ja mitä tohon yllätykseen tulee, vaikka mä arvasin että mulle on järjestetty yllätysläksiäiset, niin mä olin kuitenkin todella yllättynyt!
Kaikki mut tuntien tietää, että en oo mistään nopeimmasta päästä ja jos sovitaan tapaaminen kello neljä, saavun paikalle aikasintaan kello viisi. Siirin hoputtelut "tuu nopee mul on tylsää"  ja muut oudot viestit "oon luvannu olla kotoon" saivat mun vaistot heräämään ja mä vähän aavistin että nyt on yllätys edessä. Kun mä Siirin luokse saavuin, olin jo täysin valmistautunut yllätykseen. "Missä kaikki kaverit on?" oli mun ensimmäinen ajatus kun Siiri avasi oven. Olin ihan käsittämättömän hämmentyny koska ketään ei näkynyt missään. Odotin ja ajattelin, että pian ne jostain hyppää. Voitte vaan kuvitella miten vainoharhaiselta hullulta tossa tilanteessa tuntui! Hetken mä siinä mietin asioita ja lopulta hyväksyin asian ja totesin, ettei mun kannata yrittää olla salapoliisi. Seuraavaksi lähdettiin Siirin kanssa etsimään kivaa kuvauspaikkaa ja Siiri johdatteli mut Puolalanpuistoon, josta löydettiin tytöt skumppalasit kädessä piknikillä. "MÄ TIESIN!" oli mun ensimmäinen ajatus. Mä olin niin onnellinen ja helpottunut etten ollutkaan vainoharhainen hullu, haha. Tytöt olivat ostaneet mulle myös lahjaksi kalenterin mihin he olivat kirjoittaneet kaikkea kivaa. Ihana ilta ihanimpien tyttöjen kanssa! Tulee kyllä kamala ikävä teitä!<3 

4 PÄIVÄÄ LÄHTÖÖN!!