torstai 30. heinäkuuta 2015

KOLME VIIKKOA JÄLJELLÄ


Mä en pysty käsittämään, että noin kolmen viikon (tarkemmin sanottuna 23 päivän) kuluttua mä joudun sanomaan heipat mun läheisille Helsinki-Vantaan lentokentällä ja tuun näkemään heidät uudestaan vasta 10 kuukauden kuluttua, ihan hullua! Tuun aivan varmasti itkemään silmäni päästä, mulla alkaa nimittäin jo nyt silmät kostumaan kun edes mietin niitä viimeisiä haleja. Mitä lähemmäksi lähtöä mennään sitä herkemmäksi tää aihe mulle tulee. Kyllä mä tiedän, että tuun selviämään oikein hyvin ilman tuttuja kasvoja, mutta mua pelottaa kuitenkin se kuuluisa koti-ikävä. Tiedän että se iskee mulle vuoden aikana, mutta onneksi mä myös tiedän, että tuun selviämään siitä.

IMG_1146 kopio IMG_1076 kopio

Lääkärikäynnit, pankkiasiat ja viisumi hankittu - suurin osa asioista on siis jo hoidettu, mutta muutama asia mulla on vielä hoitamatta. Matkalaukun hain varastosta jo viikko sitten ja suunnitelmissa olisi tehdä testipakkaus piakkoin. Oon aivan varma että mun ajatus "matkalaukku vain puolillleen" ei tuu toteutumaan, mutta ainakin mä yritän päästä lähelle sitä, haha. Mulla on New Yorkissa muutaman päivän orientaatioleiri ennen isäntäperheeseen menoa, joten tilaa pitää jättää myös shoppailulle!

IMG_1055 kopio
IMG_1000
IMG_1106 kopio

Mietin monesti että "tää on viimeinen kerta kun teen näin", sillä joitakin asioita en tuu enää ikinä saamaan takaisin. Mietittiin esimerkiksi ennen koulujen loppua tyttöjen kanssa että nää on viimeisiä kertoja kun istun heidän kanssaan meidän vakiopöydässä ruokailussa. Mua surettaa miettiä, että mun ikäluokka on jo lähtenut lukiosta seuraavan kerran kun sinne palaan ja mulla alkaa viimeisen vuoden tuskailu kirjoitusten kanssa. Mulle ei ole kuitenkaan ongelma olla nuorempien kanssa vaihtovuoden jälkeen, onhan siellä ainakin vuoden 2014-15 vaihtarit mun seurana!

Nimetön-1
IMG_0601
IMG_0571

Poikaystävän kanssa lasketaan jo meidän yhteisiä viikonloppuja, joita on jäljellä enää kaksi. SIIS KAKSI? Meillä on seurustelua takana melkein 2,5 vuotta ja kolmen viikon päästä se loppuu. Mä en vaan voi uskoa sitä todeksi. En muista oonko maininnut täällä blogin puolella vielä, että miten meille käy mun vuoden aikana. Oon monesti kuullut, että vaihtoon ei kannata lähteä jos seurustelee ja että siellä ei kannata aloittaa seurustelua. Tietenkin kaikki suhteet on erilaisia ja joidenkin suhde kestää yli vaihtovuoden, mutta ollaan poikaystävän kanssa päädytty siihen tulokseen että ero on meidän kohdalla paras päätös. Eihän sen tarvitse olla lopullinen, sillä jos molemmat haluaa vielä 10 kuukauden kuluttua jatkaa niin mikä sitä estämään. Vuoden aikana asiat voi kuitenkin muuttua paljon ja en tahdo palata Suomeen ja huomata että "hei ei tää toimikkaan".  Vietettiin viime viikonloppuna meidän viimesitä kuukausipäivää yhdessä, seuraavan kerran mä olen jenkeissä! Lähden 22.8 ja kolme päivää siitä eteenpäin meillä olisi meidän kaksi ja puolivuotispäivä. Oonkin maininnut pari kertaa poikaystävälle, että erotaan vasta kolmen päivää mun lähdön jälkeen, siitä on sitten hyvä myöhemmin jatkaa hahah! 

IMG_0786 kopio
Nimetön-2

Viimeaikoina mun fiilikset lähdöstä on vaihdellut jatkuvasti odotuksesta kyyneliin. Mä en selvästikään tiedä miten mun oikein pitäis olla ja reagoida. Kuitenkaan mulle ei ole ollut mielessä vaihtovuoden peruminen, alusta alkaen oon sillä asenteella sinne ollut lähdössä että vaikka mikä olisi niin kyllä mä selviän! Oon myös todella onnellinen että mun kohdalle on sattunut niin hyvältä vaikuttava perhe. Hostsiskon kanssa ollaan snäppäilty huhtikuusta asti melkein päivittäin ja hän vaikuttaa just mun tyyliseltä ihmiseltä.On helpottavaa tietää, että on jo valmiiksi omanikäistä seuraa jenkeissä. Mun kanssa samaan kaupunkiin on tulossa myös suomalainen poika ja viereiseen kaupunkiin suomalainen tyttö. Pakko myöntää, että mulla on omasta mielestä käynyt ihan älyttömän hyvä tuuri sijoituksen suhteen!

Yritän olla miettimättä liian paljon tulevaa ja nauttia nää kolme viimeistä viikkoa Suomesta, vaikka se tuntuukin välillä vaikealta. Mulla on jatkuvasti todella epätodellinen tunne tästä kaikesta "en mä nyt oikeasti ole mihinkään lähdössä", mutta totta se on - mä olen lähdössä!